Juuso Toivolasta kasvoi valmennuksen erityisosaaja
Juuso Toivola on kokenut valmennusosaamisen asiantuntija, joka on jo pitkään ammentanut voimaa pelaajien kehittämiseen sekä valmentajien kouluttamiseen omasta intohimostaan – Tähtien sodasta. Toivolan taistelutantereelle on mahtunut muun muassa maailmanmestaruus, joka vaihtui kuitenkin nopeasti valtaisaan hämmennykseen ja karvaaseen pettymykseen. Seuraava valmentajatarina käsittelee toimeliasta pohjalaista, joka päätyi Santasport Lapin Urheiluopistolle jo nuorena opiskelijana.
Seinäjoelta lähtöisin olevaa Juuso Toivolaa on kiehtonut läpi elämän kolme tai oikeastaan neljäkin asiaa: urheileminen, opettaminen ja liikunnallisuus. Neljänteen kiinnostuksen kohteeseen palataan hieman tuonnempana.
Tätä nykyään jääkiekkopiireistä tunnettu Toivola urheili itse aina 24-vuotiaaksi saakka pelaten jalkapalloa oman kotikylänsä joukkueessa Törnävän Pallossa. Muistikuviensa mukaan hän ei ollut kovinkaan valmennusorientoitunut vielä tuona aikana, mutta silti hän päätyi opiskelemaan liikuntaa – kuuluihan se kuitenkin hänen kiinnostuksen kohteisiinsa.
Opiskelut kuljettivat paljasjalkaisen pohjalaisen Rovaniemelle liikunnanohjaajakouluun, jossa vielä kolmannella vuosikurssilla hän yritti järkeillä, erikoistuisiko hän luontoliikuntaan vaiko valmentamiseen. Tulevaisuuden näkymät mietityttivät.
Lopulta hän valitsi valmentamisen ja se kannatti. Pian valmistumisen jälkeen Toivola istui Rovaniemen Kiekon valmennuspäällikkönä, valmensi samalla useampaa joukkuetta ja vastasi urheilulukion jääkiekkovalmennuslinjasta.
Myöhemmin Santasportilla käynnistettiin Antti Nikanderin vetämä valmentajan erikoisammattitutkinto, jossa Toivolan oli määrä olla vastaanottamassa opiskelijoiden näyttöjä. Kuinka ollakaan Nikander siirtyi heti ensimmäisen syksyn aikana muihin tehtäviin ja koulutuksen vetovastuu jäi Toivolan harteille, jossa se lepää myös tänä päivänä.
Valmentajan ammattitutkinto aktiivivalmentajien tukena
Valmentajan ammattitutkinnon tavoitteena on parantaa suomalaisten aktiivivalmentajien tieto-taitotasoa vastaamaan huippu-urheilun jatkuvasti kasvaviin sekä muuttuviin haasteisiin. Toivolan mukaan koulutuksessa pyritään ymmärtämään valmennusta kokonaisvaltaisuuden kautta.
–Se, että pystymme laventamaan käsitystä nykyaikaisen valmennuksen eri toimintaympäristöistä ja ymmärtämään urheilijan huomioimisen eri tilanteissa, on mielestäni tärkeä palanen koko suomalaista valmennusosaamista.
Kokonaisvaltaisen valmennuksen lisäksi valmentajan ammattitutkintoon valmistavassa koulutuksessa erityisvahvuutena on fysiologian, harjoittelun ohjelmoinnin sekä henkisen valmennuksen osaaminen. Toivola suositteleekin koulutusta kaikille tavoitteellisille seuratason valmentajille noin kymmenen vuoden kokemuksella.
Valmentajan ammattitutkintoon kouluttamisen ohella Toivola on ehtinyt toimia myös huippu-urheilukoordinaattorina Lapin urheiluakatemiassa sekä valmentaa Suomen tyttö- ja naisleijonia pian kahden vuosikymmenen ajan.
Suomalaisen naiskiekkoilun jedi
Tieteismediasarja Tähtien sodassa (eng. Star Wars) jedit ovat yleisesti tavanneet käyttää voimaansa hyvään. Herkempi varmasti arvaa viimeistään tässä vaiheessa, mikä oli tuo Toivolan neljäs intohimo ja kiinnostuksen kohde, joka jäi tarinan alkupuolella paljastamatta.
Juuso Toivolaa voidaan hyvällä tavalla luonnehtia suomalaisen naiskiekkoilun jediksi. Hän on toiminut eri rooleissa Suomen lipun alla jo vuodesta 2002 lähtien, kohdistaen voimansa suomalaisten tyttö- ja naiskiekkoilijoiden hyväksi. Menestystäkin on vuosien varrella tullut yhden olympiapronssin, kahden MM-pronssin, yhden alle 18-vuotiaiden MM-pronssin sekä yhden kirkkaamman MM-mitalin muodossa.
Mitalit tuntuvat kuitenkin olevan sivuseikkoja Tähtien sotaa ikänsä fantasioineelle valmentajalle. Matka, jota pelaajien kanssa kuljetaan, on ollut Toivolalle sen sijaan palkitsevampaa kuin jokin tietty määränpää tai mitali.
–Maajoukkue on yleensä yhdessä ainoastaan leirien tai turnausten aikana. Siksi olenkin miettinyt paljon sitä, kuinka voisin olla pelaajille avuksi myös leirien välisenä aikana, kun pelaajat toimivat arjessa.
–Pelien seuranta, kannustaminen, se miten maajoukkuevalmentajana voisi vaikuttaa pelaajan toimintaympäristöön niin, että pelaajalla olisi mahdollisimman hyvät edellytykset kehittyä, Toivola pohdiskelee hyväntahtoisesti.
Maailmanmestaruuden tunne tähän astisen uran kruununa
Kuten aikaisemmin tuli todettua, Toivola on ollut voittamassa yhtä pronssia kirkkaampaa MM-mitalia Suomen naisleijonien kanssa. Se tapahtui viime huhtikuussa Toivolan toimiessa apuvalmentajana Pasi Mustosen luotsaamassa joukkueessa.
Suomi oli edennyt upean turnauksen myötä MM-finaaliin kotikisoissaan Yhdysvaltoja vastaan. Varsinaisen peliajan jälkeen tilanteen ollessa tasan finaali venyi jatkoerään, jossa Suomen Petra Nieminen iski kiekon maaliin ohi USA:n maalivahdin. Suomi juhli maailmanmestaruutta! Mutta vain hetken.
Ottelun tuomaristo päätti mennä tarkastelemaan mahdollista ratkaisumaalia videolta. Siitäkin huolimatta Toivolalla ja muilla suomalaisilla oli vahva usko siitä, että tilanteessa tulisi lopulta käymään Suomen kannalta edullisesti ja Toivola pääsisi esittämään pukuhuoneessa saksofonillaan bravuurinsa; Finlandian.
–Siinä vaiheessa, kun se maali tuli, niin muistan miettineeni sen kahden sekunnin aikana, että olen saanut olla 2000-luvun alusta tyttö- ja naiskiekkoilun mukana eri rooleissa ja nyt me ollaan MM-finaalissa. Me tehtiin just maali ja me ollaan maailmanmestareita. Sitä tunnetta ei kukaan saa otettua meiltä pois, Toivola kuvailee spontaania tunnettaan huhtikuisessa Espoon illassa.
–On jännää, että on saanut kokea miltä tuntuu ihan oikeasti voittaa maailmanmestaruus, sitten kuitenkaan voittamatta, kun se meni miten meni.
Kultamitalit jaettiin lopulta yhdysvaltalaisten kaulaan piinaavan rankkarikisan jälkeen. Koko Suomi seisahtui ja samoin kävi myös yleensä niin puheliaalle pohjalaiselle.
–Mitä ihmettä juuri tapahtui? Se oli ihmeellinen tunne. Toisaalta oli tosi hyvä olo, sillä tuntui ihan voittajalta, mutta sitten taas toisaalta, kun ei me voitu sitä kannua nostaakaan. Itketti ja nauratti yhtä aikaa, Toivola kertaa edelleen jokseenkin hämmentyneenä.
Urheilu on välillä raadollista, olipa sitten kyseessä urheilija tahi valmentaja. Pettymyksistä on kuitenkin noustava ja suunnattava katseet kohti tulevaa. Naisleijonatkin ovat pettymyksensä nielleet ja Toivola aloittaa nyt kuudennen kautensa heidän matkassaan Lapin Urheiluopiston työtehtävien ohella. Tavoitteena on pystyä nauttimaan pelaajien ja valmentajien kehittämisestä myös jatkossa.
–Mun iso tavoite on se, että olen onnellinen työnteosta ja pystyisin kasvamaan siihen, että tekisin olennaisia asioita tässä moninaisessa työnkuvassa. Hyvällä tiellä ollaan, toimelias pohjalainen päättää tarinansa tältä erää.
Teksti: Harri Nykänen
Kuvat: Santasport Lapin Urheiluopisto, Leijonat