Elämämme pelit

Tunnelma oli katossa. Käynnissä oli jääkiekon maailmanmestaruuskisojen finaaliottelu. Vastassani oli Suomi, joka vyörytti hyökkäyksiä oikealta ja vasemmalta. Olin ahtaalla. Menossa oli selviytymiskamppailu. Vastustaja oli saanut hurmoksen päälle ja lähestyi jälleen. Kova laukaus siniviivalta. Yritin kaikkeni, mutta kiekko (lue salibandypallo) viuhui oikeaan yläkulmaan. Suomen joukkueen ykköshyökkääjä pumppasi käsiään ilmaan, huutaen ”mikä maali, mikä maali”.

Tuuletus sai vielä yllättävän käänteen, kun Suomen joukkueen ykköshyökkääjä juoksi Kanadan joukkueen maalivahdin (lue minun) luo ja halasi tätä onnellisena. Se silmien loiste ja tunnelataus, joka paistoi Suomen hyökkääjän (lue poikani) silmistä sai minut pohtimaan, kuinka tuon palon ja silmien loisteen saisi mukaan jokaiseen ohjattuun harrastukseen?

Liikuntataitojen oppiminen on toiminnan ja kokemusten tulosta. Tunteilla on erittäin suuri merkitys oppimisen käynnistymisen kannalta. Positiiviset kokemukset ja niistä kumpuavat tunteet saavat meidät yrittämään ja toimimaan.

Positiivista tunnetta ei voi kuitenkaan pakottaa esiin tai antaa lahjana. Sille täytyy luoda tilaa ja mahdollisuutta ilmetä. Omaehtoinen liikkuminen ja pihapelikulttuuri luovat tunteille vapaan ja aidon alustan, joka mahdollistaa niin ilot kuin välillä surutkin.

Lasten osalta liikkumisen ja urheilemisen on tärkeää kiinnittyä ainakin joltain osin mielikuviin, mielikuvitukseen ja leikkiin. Silloin lasten tunteilla ja elämyksillä on mahdollisuus päästä valloilleen. Erilaisten liikuntataitojen oppimisen alkuvaiheessa onkin keskeistä saada aikaiseksi innostusta ja kiinnostusta, jotta lapsi lähtee kokeilemaan sekä kokemaan.

Millaisia mielikuvia ja ajatuksia lapsilla on ohjattujen harrastusten parissa? Onko heillä aikaa ja tilaa luoda oma leikinomainen ja innostava tunne toiminnan taustalle? Luommeko me aikuiset valmiiksi liian suorituskeskeisen ja raamitetun harjoitusrakenteen, joka ei anna tilaa mielikuvitukselle ja leikille? Tunne on kuitenkin se, jonka lapset muistavat. Se myös ohjaa heidän tulevia valintojaan liikunnan ja urheilun parissa.

Takaisin peliin. Suomen hienon johtomaalin jälkeen päätin laittaa kaiken likoon. Ilmoitin olevani Teemu Selänne. Tuomari vihelsi pilliin tauon merkiksi. Suomen joukkueen ykköshyökkääjä halusi kuulla lisää Teemu Selänteestä. Kerroin, että kyse on yhdestä kaikkien aikojen suomalaisesta maalintekijästä. Varmistin, ettei haittaa, vaikka suomalainen pelaa Kanadan joukkueessa. Perustelin, että tarvitsen nyt parhaat jäälle. Se ei haitannut.

Poikani kysyi, etteihän haittaa, jos hän on Paulus Arajuuri, vaikka kyse on jalkapalloilijasta. Poikani perusteli, että tarvitsee tässä tapauksessa parhaan puolustajan kentälle. Ei haitannut. Kerroin, että oli kunnia pelata huuhkajalegendaa vastaan. Peli käynnistyi. Kovaa kamppailua, kulmavääntöjä, blokattuja laukauksia. Riistin kiekon Arajuurelta. Olin yksin läpi. Laukaisin, ja kiekko meni tolpan juuresta maaliin. Tuuletin ja lauloin Den glider in. Arajuuri (lue poikani) katsoi kummissaan.

Tuomari vihelsi taas tauon merkiksi. Oli tiivistä keskustelua kappaleesta ja sen alkuperästä. Sen jälkeen tuli ilmoitus maalini hylkäämisestä. Protestoin. Tuomari (lue poikani) piirsi neliötä ilmaan. Videotuomari oli antanut tuomionsa. Maali hylättiin. Tyydyin tuomioon, koska tunsin, että jäähy roikkui jo ilmassa.

Näitä hetkiä muistellessani en voi olla pohtimatta, kuka omistaa pelin ja leikin? Lapset vai aikuiset? Ehkä omistamme ne yhdessä tasapuolisesti, mutta vähän eri osa-alueita niistä. Aikuisten rooli on kasvattaa ja opettaa pelin sekä leikin tiimellyksessä, mutta mielestäni siten, että lapset kuitenkin omistavat itse leikin tai pelin. Omaehtoisessa pelissä tai leikissä lapsilla on mahdollisuus vaikuttaa leikin ja pelin dynamiikkaan. Luoda uusia käänteitä ja toimintatapoja, jotka pitävät toiminnan innostavana ja hauskana. Lapsilla on myös mahdollisuus pysähtyä ja kysyä, kun tarve vaatii. He voivat pohtia pelissä tapahtuvia tilanteita ja tapahtumia rauhassa, yhdessä aikuisten tai kavereiden kanssa. Peli ja leikki etenee lasten tahdissa.

”Kuka omistaa pelin ja leikin? Lapset vai aikuiset? Ehkä omistamme ne yhdessä tasapuolisesti, mutta vähän eri osa-alueita niistä.”

Kuinka saamme lasten äänet kuuluviin myös ohjattujen harjoitusten lomassa? Olen varma, että lapset tietävät parhaiten, mikä heistä on hauskaa ja innostavaa. Kun toiminta on hauskaa ja innostavaa, se on takuuvarmasti myös opettavaista ja kehittävää. Tämän vuoksi olisi tärkeää antaa lapsille tilaisuuksia ja mahdollisuuksia tulla kuulluksi myös ohjattujen harjoitusten parissa.

Toinen ja kolmas erä tarjosivat pelillistä ilotulistusta. Suomi otti tukevan neljän maalin johdon. Maalintekijöinä Paulus Arajuuri, Sebastian Aho, Juha Kivilehto sekä Patrik Laine. Kuka olisi arvannut tuollaisen nimilistan maalintekijöiksi. Kanada sai otetta Teemu Selänteen johdolla ja pääsikin maalin päähän kolmannen erän alussa. Tuomari vihelsi pilliin ja Kanada sai kahden minuutin jäähyn, koska oli peluuttanut samaa pelaajaa koko ajan. Jäähyn aikana Suomi karkasi jälleen kahden maalin johtoon.

Vaihdoin kentälle Sidney Crosbyn. Vaihto tuotti tulosta, ja kolmannen erän viimeisellä minuutilla Suomi johti enää maalilla. Suomen hyökkäys vyöryi laidasta ja Sebastian Aho (lue poikani) pääsi kiertämään maalin yrittäen vanhanaikaista maalia. Kiekko kuitenkin karkasi ratkaisevalla hetkellä.

Samassa tuomari vihelsi pilliin. Syyksi ilmoitettiin harjoitustauko. Loistava idea, totesin. Suomen hyökkäys viilasi vanhanaikaista useita kertoja erilaisilla nopeuksilla, vaihtaen välillä kiertosuuntaa. Kun Suomen hyökkäyksen suoritusvarmuus ja itseluottamus olivat huipussaan, pilli vihelsi ja peliä jatkettiin. Odotin keskialoitusta, mutta luonnollisesti peli jatkui siitä mihin se oli jäänytkin. Suomen hyökkääjä teki täydellisen maalin kierron ja iski vanhanaikaisen sisään. Halli repesi liitoksistaan. Suomen ja Kanadan pelaajat juhlivat maalia yhdessä. Suomi karkasi jälleen kahden maalin johtoon.

Oppimiseen tarvitaan lukuisia toistoja erilaisissa tilanteissa ja ympäristöissä. Tärkeintä kuitenkin on, että tekemisessä on paloa ja intoa, joka kumpuaa tekijästä itsestään. Tunne omasta pätevyydestä, siitä että selviää mukana pelissä, voiden oppia ja kehittyä, ovat aivan keskeisiä asioita liikuntaan ja urheiluun kiinnittymisen kannalta.

Aikuisillakin on keskeinen merkitys pätevyyden tunteen vahvistamisessa sekä oppimisen tukemisessa. Tärkeintä on olla kiinnostunut ja aidosti läsnä oppimistilanteissa. Voimme kysymysten kautta ohjata suorituksia oikeaan suuntaan, antaa innostavaa palautetta ja vahvistaa leikkiä sekä mielikuvia myös omalla toiminnallamme.

Olli Cajan.

Pelin viimeisillä sekunneilla Suomella oli tukeva kahden maalin johto. Voitto näytti varmalta. Kuin salama kirkkaalta taivaalta Suomen joukkueen puolustus joutui jäähylle. Syytä ei aluksi kerrottu. Pienen torikokouksen jälkeen sain ilmoituksen, että nyt Kanadan pitäisi pikaisesti iskeä peli tasoihin ennen kuin summeri soi. Oli päästävä jatkoajalle, koska siellä tehdään sankaritekoja.

Ymmärsin tilanteen varsin hyvin. Kanada iski kaksi salamamaalia ja peli siirtyi jatkoajalle. Hetken päästä selvisi, että peli ei siirrykään jatkoajalle vaan suoraan rankkareille. Mahtavia käänteitä, jotka sytyttivät niin Suomen kuin myös Kanadan joukkueen pelaajat. Kymmenien rangaistuslaukauksien jälkeen Suomi juhli voittoa ja ansaittua maailmanmestaruutta.

Toista tuntia jatkuvaa peliä, hauskoja torikokouksia, liikettä, motoristen perustaitojen harjoittelua – ja ennen kaikkea hymyä ja intoa. Aika meni kuin siivillä, kuten hauskan äärellä on tapana tapahtua. Pelin lopussa kättelin Suomen joukkueen kapteenin ja kerroin, että voitto oli ansaittu. Suomen joukkueen kapteeni katsoi minua silmiin ja sanoi: ”Kiitos, mutta ei hätää. Tämä oli vain lämmittelypeli. Huomenna on oikea finaali. Huomenna pääset yrittämään uudestaan”.

Emme välttämättä saa pihapelikulttuuria ja omaehtoista liikuntaa takaisin siinä mittakaavassa kuin se on joskus ollut. Emme kuitenkaan saa unohtaa niitä tärkeitä asioita, joita pihapelit ja omaehtoinen liikunta pitävät sisällään. Ne tarjoavat rajattomat mahdollisuudet mielikuvitukselle, aidoille tunteille ja tiedostamattomalle oppimiselle leikin ja pelien lomassa.

Ne tarjoavat myös mahdollisuuden leikkiä ja pelata yhdessä, vuorovaikuttaa sekä kokea yhdessä mielikuvituksen muokkaamia hetkiä. Näiden asioiden tunnistaminen ja tuominen mukaan myös ohjattujen harrastusten pariin on mielestäni yksi tärkeimmistä asioista lasten ja nuorten liikunnallisuuden kehittämisessä sekä liikuntaan kiinnittymisessä.

Urheilulehden sivuilta olemme saaneet lukea Voittajan kommenttiraita -juttusarjaa menestyvien urheilijoiden ikimuistoisilta hetkiltä. Kyseisessä juttusarjassa pääsemme heittäytymään mukaan urheilijoiden suurimpien voittojen ja hetkien pariin.

Vain hyvin harva pääsee kokemaan absoluuttista menestystä korkeimmalla mahdollisella tasolla. Pihapelien ja omaehtoisen leikin kautta pääsemme kuitenkin lähelle. Olen varma, että Suomi on täynnä pihapelien Stanley Cup -voittajia, Mestarien liigan maalikuninkaita sekä maailmanmestareita.

Vaikka kokemukset eivät tapahtuisikaan maailman huipulla kirkkaissa valoissa, vaan leikeissä ja peleissä vanhempien ja kaverien kanssa, niiden jättämät tunnejäljet voivat olla ihan yhtä voimakkaat. Meidän kaikkien on vain pidettävä huolta siitä, että myös tulevat sukupolvet pääsevät juhlimaan mestaruuksia kotipihoilla, puistoissa sekä ohjattujen harjoitusten lomassa.

Kirjoittaja on Santasportilla toimiva taitovalmennuksen asiantuntija ja taitovalmentaja.

Kirjoitus on poimittu Urheilulehdestä 2/2023.