Juuso Nieminen joutui suuntaamaan kauas nähdäkseen lähelle

Reittejä valmentajan polulle on monenlaisia. Keravalaislähtöinen jääkiekkoilija Juuso Nieminen haaveili nuoruudessaan rakentavansa uran kaukalon sisäpuolelle, mutta lukuisten muiden tapaan tarina kääntyikin toisenlaiseksi. Samoihin aikoihin kaukojunan pilli vislasi Keravan asemalla lähdön merkiksi kohti pohjoista.

Ensimmäisenä pysähdyspaikkana toimi Vierumäki, jonne Nieminen suuntasi lukion jälkeen suorittamaan liikunnanohjauksen perustutkintoa. Opiskelujen aikana Niemisen unelma jääkiekkoammattilaisuudesta eli vielä hetken aikaa, kunnes alkoi vakaasti näyttää siltä, että peliura kariutuu loukkaantumisiin. Onneksi opinnot tarjosivat aihetta lähestyä lajia myös muulta kannalta.

Nieminen alkoi ajatella asioita valmentamisen kautta ja kyseinen näkökulma herätti miehen kiinnostuksen lopulta lähemmin.

–Ensimmäinen kosketuspinta valmentamiseen tapahtui Vierumäen aikoina Lahden Pelicansissa C-junioreiden apuvalmentajana. Opiskelut kuitenkin loppuivat ja pesti päättyi lyhyeen, Nieminen muistelee.

Matka liikunta-alan ammattilaiseksi

Liikuntaneuvojan paperit käteensä saanut valmentajan alku pakkasi laukkunsa ja kiisi takaisin asemalle. Tällä kertaa kiskot ylsivät napapiirille saakka. Niemisen tavoitteena oli jatkaa opiskeluja liikunnan saralla ammattikorkeakoulun puolella, mutta jossain muualla kuin Vierumäellä.

–Vierumäellä olisi ollut mahdollisuus jatkaa, mutta pienen paikan vuoksi en halunnut jäädä sinne, vaan päätin lähteä Rovaniemelle.

Päätöstä ei ole jälkeenpäin tarvinnut katua. Nieminen kokee, että Lapin ammattikorkeakoulussa saatu liikunnanohjaajakoulutus on antanut hänelle juuri ne avaimet, jotka voivat johdattaa hänet joku päivä menestyneeksi valmentajaksi. Nieminen mainitsee saaneensa koulun puolelta läjäpäin juttuja muun muassa lasten ja nuorten kasvattamiseen sekä fysiikkapuolelle.

–Lajipuolella kuka tahansa voi mennä viikonlopun kestäneen koulutuksen jälkeen piirtämään fläppitaululle mitä tehdään, mutta se, että osaat käsitellä ihmistä ja pelaajaa, kun kaikki ovat erilaisia – varsinkin nuorissa – niin siihen koulu on antanut järkyttävän paljon, Nieminen kehaisee.

Ammattikorkeakoulu on ollut mukana luomassa pohjaa myös konkreettisesti valmennusuraa ajatellen. Se on pystynyt hyvällä yhteistyöllä tarjoamaan opiskelijalle kaikki harjoittelupaikat urheiluopiston mäeltä, missä varsinaiset lajiopit ovat tarttuneet myös Niemisen koppaan.

Opintojen edetessä ja verkostojen laajetessa Nieminen pääsi mukaan myös seuratyöhön Rovaniemen Kiekon junioripuolelle. Seuratyön suunnittelua ja kehittämistä mies ehti tehdä viitisen vuotta ennen kuin sai yllättävän puhelun kollegaltaan Mika Uramolta toissa keväänä.

Tehtävä idässä

Rovaniemen Kiekko on rakentanut yhteyksiä Kiinaan jo vuodesta 2016 lähtien. Yhteistyö kiinalaisfirma Icool Sport Centerin kanssa eteni pienin askelin pisteeseen, jossa Niemisen puhelin soi. RoKin valmennuspäällikkönä toiminut Uramo oli lähdössä kiinalaisseura Victory Dragonsin valmennuspäälliköksi Pekingiin, mutta kaipasi rehtiä suomalaista kanssamatkustajakseen idän miljoonakaupunkiin.

Nieminen ei ollut aluksi kovinkaan kiinnostunut pestistä, vaikkakin tarjous vaikutti nuoren valmentajan mieleen houkuttelevalta.

–Odotin ensisijaisesti, että olisin saanut pestin täältä Suomesta, mutta kun niistä ei alkanut kuulua, oli päätös Kiinan suhteen tehtävä pikaisella aikataululla. Rohkaistuin ja totesin itselleni, että ei kait sole ko mennä, mies murjaisee jo lappilaiseen tyyliin.

Ensiaskeleet Kiinan maaperällä olivat glamourinhohtoisia vastaanottokomiteoineen ja konferenssikiertueineen kovat kauluksissa. Illan tullen lentokentältä päälle jämähtänyt kestohymy vaihtui kuitenkin nopeasti alakuloon ja jopa suoranaiseen paniikkiin.

–Hotellihuoneen sängylle istahtaessa iski shokki, että sä oot ihan yksin täällä. Parit ekat illat meni miettiessä, että otanko paluulipun saman tien ja onko tässä mitään järkeä.

Muutaman viikon jälkeen kaksikko pääsi paremmin arkeen kiinni ja olo alkoi helpottaa. Pekingiläisseuraa kehittämään tulleet Uramo ja Nieminen saivat kuitenkin nopeasti uutta ihmettelemisen aihetta.

Kiinalaiseen tapaan työnkuva muuttui alun perin sovitusta. Heidän tarkoituksenaan oli rakentaa valmentajille koulutuspohjaa ja olla jääharjoituksissa mukana opastamassa sikäläisiä valmentajia. Tai niin he ainakin itse ajattelivat.

–Totuus oli se, että kukaan ei ollut siellä kiinnostunut, mitä me tehtiin. He eivät oikein tajunneet, mikä hyöty heille olisi ollut meidän avustamme. Kiinalaiseen mentaliteettiin tuntui kuuluvan, että he kyllä tietävät jo kaiken valmiiksi, Nieminen kertoo.

Yes, I know – arjen haasteita

Vuosi Kiinassa opetti Juuso Niemiselle paljon elämästä ja hänestä itsestään. Arki rullasi 5–6-vuotiaiden joukkueen valmentajana sujuvasti, mutta muuten elämässä riitti haasteita ratkottavaksi. Monia mietityttää varmaankin, kuinka tulla toimeen kiinalaisten kanssa ilman yhteistä kieltä, sillä englantia puhuvat olivat suomalaiskaksikon työympäristössä harvassa.

–Lasten kanssa kyllä pärjäsi, sillä he ovat samanlaisia olivatpa he sitten kiinalaisia, suomalaisia tai brasilialaisia. Lasten vanhemmat sen sijaan olivat huolissaan siitä, miten lapset ymmärtävät meitä.

Vanhempaan väestöön ei elekieli pahemmin tehonnut. Victory Dragonsista löytyi yksi valmentaja, joka osasi kommunikoida ymmärrettävällä englannin kielellä. Nieminen ja Uramo olivat toiveikkaita, että myös toinen henkilö seurasta olisi osannut kieltä, mutta suomalaiset päättivät luopua toivosta, kun tajusivat vastauksen kaikkeen olleen ”yes, I know”.

Mandariinikiinaa Nieminen oppi vuoden aikana numeroiden verran sekä tilaamaan ravintolasta riisiä ja kanaa. Coca-Colan sai suomipoika sentään omalla äidinkielellään. Valmentamisesta matkaan tarttui kokemusta pienten lasten kanssa työskentelystä, mutta reissun suurin anti suuntautui muun elämän ympärille.

–Matkailu avartaa ja eri kulttuureista sai paljon perspektiiviä näihin meidän koti-Suomen asioihin. Siellä huomasi muun muassa, kuinka edellä me ollaan täällä valmennuksellisesti ja miten hyvää työtä me täällä tehdään.

Kotiinpaluu

Kaukojuna vaihtui idän pikajunaksi ja junan suunta kohti Suomea. Yhteydenpito kotimaahan Kiinasta käsin oli vaikeaa, samoin työnhaku, sillä suurin osa yhteyksistä maan ulkopuolelle oli blokattu. Suomeen saavuttuaan Nieminen otti puhelun Rovaniemelle ja sai myöntävän vastauksen.

–Urheiluopisto on tuttu paikka ja tänne oli mukava olla yhteyksissä, koska olenhan täältä lähtenyt, mies kertoo onnistuneesta paluustaan työn pariin.

Tästä syksystä lähtien Nieminen on ollut päävastuussa Lapin urheiluakatemian yläkoululeirityksen järjestämisestä jääkiekon osalta, toimien samalla RoKin C-junioreiden päävalmentajana. Myös seuratyön suunnittelu ja kehittäminen ovat palanneet keravalaisen työnkuvaan yllätyksellisen puhelinsoiton ja siitä seuranneen seikkailun jälkeen. Tyyneys ja onnellisuus laskeutuvat lopulta Niemisen ajatuksiin haastattelun päätteeksi.

–Asiat ovat hyvin, työympäristö täällä opiston mäellä on loistava ja huippuolosuhteet, joten tämä on hyvä paikka valmentaa ja kehittyä siinä, missä me suomalaiset olemme hyviä.

Ja mitä pelaamiseen tulee, Niemisen ura on jatkunut kesäisin ballhockeyn parissa, jonka MM-kisatapahtumat ovat Keski-Euroopassa verrattavissa kutakuinkin jääkiekon MM-kisoihin. Menneenä juhannuksena Juuso Nieminen ja Suomi pelasivat maailmanmestaruudesta täpötäydellä Steel Arénalla Slovakiassa 7000 katsojan ja 170 000 tv-katsojan edessä, saavuttaen MM-hopeaa. Yksi unelmien täyttymys varmasti sekin.

Teksti: Harri Nykänen

Kuvat: Juuso Toivola, Juuso Nieminen