LAT-opiskelijan päiväkirja: Työssäoppimassa Thaimaassa

Ensimmäiset viikot ovat menneet uuteen kulttuuriin tutustumisen sekä arkeen kiinnipääsyn merkeissä.

Bangkok, täältä tullaan!

Lähdimme Rovaniemeltä lauantaiaamuna 19.10. opettajamme Markus Memosen kanssa kohti Helsinkiä, jossa suoritimme koneen vaihdon, ja jatkoimme siitä iltapäivällä kohti Thaimaan pääkaupunkia Bangkokia. Lento Helsingistä Bangkokiin kesti noin 11 tuntia. Lento meni nopsaan leffoja katsellessa, pikku torkkuja otellessa ja parit lämpimät ateriatkin sai lennon aikana nauttia. Bangkokiin saavuttiin paikallista aikaa noin viideltä aamulla eli Suomen aikaa noin yhdeltä yöllä. Kun astuimme kentän ovesta ulos, oli vastassa melkoisen lämmin ja kostea ilma. Löysimme taksin aika nopeasti ja kuskiksemme valikoitui vanhempi herrasmies, joka ei kylläkään tiennyt, missä hotellimme sijaitsee, mutta onneksi nykypäivänä osoitteen pystyy helposti katsomaan Googlesta. Kun pääsimme hotellille, kello oli vasta sen verran vähän, ettei meille ollut vielä vapaita huoneita, joten ei muuta kuin aikaa kuluttamaan. Onneksi Bangkok oli jo Markukselle tuttu, joten reippailu ympäri katuja kävi helposti. Kun vihdoin saimme seitsemän tunnin odottelun jälkeen huoneet, olihan se hirveän hieno asia. Myöhemmin illalla kävimme Markuksen kanssa vielä syömässä ja ei kun nukkumaan, koska seuraavana aamuna meitä tultaisiin noutamaan kohti Buraphan yliopistoa, joka sijaitsi reilun tunnin ajomatkan päässä Bang Saenissa eli Saen Sukissa. Perillä meitä oli vastassa yliopiston kv-koordinaattori Ploy.

Eka viikko oli tutustumista eri paikkoihin, mm. Buraphan yliopistoon sekä Cardio Fitness -kuntokeskukseen, missä tulen varmasti viettämään aikaa. Syötiin hyvin paikallista ruokaa paikallisissa ravintoloissa yhdessä Buraphan yliopiston dekaanin Deanin, kv-koordinaattorin Ployn sekä Markuksen kanssa. Opettelimme tai ainakin minä opettelin juomaan kahvia jäillä, mikä on taas yleistä täällä, versus meidän kuuma kahvi. Toki kuumaakin kahvia saa, mutta ei sitä oikein tee mieli täällä lämpimässä edes juoda. Kävimme mentorieni Lolitan ja Lucininen kanssa Bang Saenin akvaariossa ja vierailimme myös apinavuorella, missä vilisti apinoita irrallaan ja niitä sai syöttää autosta käsin. Lisäksi kävimme yhdellä paikallisella kalatorilla, jossa tuoksu ei ollut paras mahdollinen. Siellä oli tuoretta ja kuivattua kalaa eri muodoissa. Maistelin erilaisia paikallisia herkkuja ja kävin myös shoppailemassa asuntooni siivousvälineitä, jotta voin pitää asuntoni asuttavassa kunnossa.

Viikonloppu meni rentoutuessa. Katselin sarjoja ja leffoja. Kävin kävelemässä pitkin Bang Saenin katuja. Lauantaina yritin mennä Bang Saen Beachille, mutta lähdin väärään suuntaan ja päädyin ihan muualle kuin rannalle, joten kävelin takaisin asunnolleni ja päätin kokeilla onneani seuraavana päivänä. Uusi yritys onnistui ja kävelin rannalla parisen kilometriä, kunnes käännyin takaisin. Hirveän paljon ihmisiä ja myyjiä liikkeellä. Kun saavuin takaisin asunnolleni, ulkona alkoi sataa, joten oli hyvä aika alkaa tyhjentämään vihdoin ja viimein laukkujani kaappiin sekä siivoilemaan paikkoja.

Totuttautumista arkeen

Toinen viikko Thaimaassa starttasi, kun Ploy tuli hakemaan minut asunnoltani ja käytiin ottamassa kuvat sekä kopiot passistani alkavaa thaihieronnan koulutusta varten. Sen jälkeen menimme lounaalle yliopistoalueelle, joka on iso! Siellä lounas maksoi vain 15 bahtia eli ei juuri mitään. Vatsa tuli jälleen täyteen ja oli hyvä ottaa vielä kahvit mukaan, jotta jaksoi lähteä salille tekemään fyysisen kunnon testiä, joka hitusen jännitti. Minulle tehtiin aluksi kehonkoostumusmittaus, jonka tulos hieman yllätti. Sitten mentiin tekemään itse testiä, jossa katsottiin aluksi SpO2 ja syke. Testiin kuului pyöräilyä, punnerruksia ja vatsarutistuksia. En ollut aivan niin huonossa kunnossa, mitä oletin, mutta töitä riittää. Testin perusteella he tulevat tekemään minulle ohjelman, jota tulen toteuttamaan tämän kahden kuukauden ajan, ja katsotaan lopuksi sitten tulos. En malta odottaa. Iltapäivästä pääsin vielä kokeilemaan thai-nyrkkeilyä, mikä oli uusi, mutta äärettömän hyvä kokemus. Jäi jopa sellainen fiilis, että voisin alkaa tätä harrastamaan myös Rovaniemellä. Tosi monipuolinen, koko kehoa vahvistava laji sekä mielenkiintoinen, ei yhtään tylsä.

Tiistaina Lucinine tuli hakemaan minut skootterillaan ja lähdimme kiertelemään ympäri Bang Saenia. Ensin kävimme ihanassa kissakahvilassa, jossa kolme erillistä huonetta. Siellä me kissojen keskellä juotiin päiväkahvit ja se oli hyvin rentouttavaa ja terapeuttista. Voin suositella kaikille ei-allergikoille. Sen jälkeen jatkettiin kiertoajelua, jonka päätteeksi menimme salille ja jälleen thai-nyrkkeilytunnille. Jälleen mukava, mutta raskas tunti, sillä edellinen treeni tuntui vielä lihaksissa.

Keskiviikkona pääsin tutustumaan Buraphan yliopistolla urheiluhieronnan syövereihin. Reippaana tyttönä hyppäsin aamulla Ploylta saamani pyörän selkään ja polkaisin yliopistolle, jonne on asunnoltani reilun kilometrin ajomatka. Matka meni rattoisasti, mutta yliopistoalue on tosi laaja, ja siellä on paljon rakennuksia vieri vieressä, niin perille löytäminen oli sitten aivan toinen juttu, mutta perille löydettiin. Yliopistolla Ploy odotti minua ja vei luokkaan, jossa tätä urheiluhierontaa koulutetaan. Heillä oli juuri käytännön koe menossa, jota pääsin seuraamaan. Opettajana heillä toimi lääkäri, joka oli itse kiinnostunut urheiluhieronnasta ja opiskellut aiheesta enemmän. Ennen koetta heille oli arvottu parit. Lattialle oli levitetty matot, ja hieronnat suoritettiin lattialla mattojen päällä, koska heillä ei ollut luokassa kuin kaksi ”plinttiä” eli hierontapöytää. Urheiluhieronta näytti hyvin samanlaiselta kuin mitä me opiskelemme Suomessa. Lopuksi, kun kaksi opiskelijaa hieroi minua, niin hieronta tuntui myös samalta eli ei se thaimaalainen urheiluhieronta ole sen erilaisempaa kuin meidänkään koti-Suomessa. Tätäkin pääsen opiskelemaan vielä jatkossa, sillä joka keskiviikko on urheiluhierontaa tiedossa.

Urheiluhierontaa koulutetaan Buraphan yliopistolla tällaisissa tiloissa.

Syvään päätyyn

No, torstai olikin sitten hieman erilainen, kun pääsin vihdoin ja viimein harjoittelemaan thaihierontaa. Heti, kun päästiin paikalle, niin siellä iloiset thaihierojat ottivat meidät vastaan ja meidät ohjattiin tilaan, jossa opetus tapahtuisi. Hoitopöydillä köllötteli jo valmiiksi rouvat, joilla saimme harjoitella. Ei kun tuumasta toimeen! Sitä lähdettiin heti syvään päätyyn. Kouluttaja näytti ja mie tein perässä. Liian paljon asioita, mitä piti muistaa. Thaihieronnassa käytetään tosi paljon peukaloita, mitä en itse hierojana hirveästi ole oppinut käyttämään ja niiden käyttöä yrittääkin välttää, etteivät ne rasitu. Samoin ranteet, niin koukussa, että miettii vain ranneparkoja. Mutta näillä mennään. Ekan tunnin jälkeen oli sellainen olo, etten tule ikinä oppimaan tätä. Liian paljon yhdellä kertaa, mutta seuraavana päivänä jatketaan. Ja voin kertoa… mun peukalot huutaa hoosiannaa, eikä niissä ole tuntoa.

Perjantaina suunnitelma oli sama eli lähdettiin treenaamaan thaihierontaa. Kävimme jalat uudestaan läpi, mitä edellisenäkin päivänä paineltiin ja venyteltiin. Kun olimme saaneet ne siihen malliin päähän taottua ja luulit, että nyt sie osaat tämän, ja että päivä oli siinä, niin ei muuten ollut. Siihen päälle opeteltiin kädet, joiden oppiminen kävi onneksi helposti. Päivä ei loppunut edelleenkään siihen, vaan lopuksi annoin jalka- ja käsihieronnan. Nämä opetustunnit kestävät kolme tuntia ja ovat täyttä hierontaa koko ajan. Tämän päivän päätteeksi peukaloistani on edelleen tunto pois ja kipu sanoin kuvaamaton, mutta jospa ne peukalot tottuu tähän, eivätkä jatkossa ota niin herkästi itseensä. Harjoituksen puutetta, sanoisin.

Uuden opettelua

Viikonlopun olen jälleen chillaillut ja käynyt jopa rannalla nauttimassa auringosta. Mutta voin kertoa, että ensimmäiset kaksi viikkoa ovat olleet mielen ja kehon puolesta hyvin haastavat. Suomessa ollessa olen painanut koko ajan suuntaan, jos toiseenkin, ja ennen tänne saapumista tein kesän kahta työtä ja olen hoitanut perhettä siinä sivussa. Nyt, kun on saanut keskittyä vain itseensä, niin on ollut pikkuisen hankala olla vain tekemättä yhtään mitään. Hirveän huono omatunto siitä, kun et tee mitään, koko ajanhan pitäisi olla jotain tekemässä. Varmasti myös aikaerosta johtunut väsymystila on tehnyt mielelle ja keholle välillä tepposet. Mutta nyt kahden viikon levähtelyn ja arkeen kiinnipääsyn myötä oloni alkaa olla tosi jees, ja alan viihtyä olostani täällä. Olen antanut itselleni luvan vain olla, jos ei ole mitään tekemistä. Kaikkea sitä ihmisen pitää opetella elämässään. Kaikella on tarkoituksensa, sanotaan.

Ja by the way, kaikki kommunikointihan käydään englannin kielellä, mikä ei itselle ehkä tässä vuosien saatossa ole ollut se kaikista kovimmassa käytössä ollut kieli, niin sitäkin täällä saa harjoitella ihan huolella. Mitä paikallisiin ihmisiin tulee, joihin olen ehtinyt tutustua, niin he ovat aivan ihania, ystävällisiä ja auttavaisia ihmisiä, että heistä se ei ainakaan jää kiinni, ettenkö viihtyisi täällä kahta kuukautta.

Sen olen myös huomannut, että liikenne täällä on ihan hirveää. Autoilla ja skoottereilla mennään sinne tänne, skoottereilla ajetaan ilman kypärää, liikennevaloja ei juuri ole ja risteykset ovat ihan hirveitä sekamelskoja, mutta niin ne vain täällä ajelevat sulassa sovussa. Ja ihminenhän väistää autoa, että jos olet täällä jalkaisin tai pyörällä, niin sinun tulee väistää ja varoa, ettet jää auton alle. Ja mitä autoihin tulee, niin nehän ovat jopa parempia kuin meillä Suomessa ja vieläpä suurimmalla osalla. Harvoin tulee vastaan mikään vanha ”kosla”.

Tästä on hyvä jatkaa seuraaviin viikkoihin, palaamisiin! <3

—Tanja