Liikkumattomuus on oire – ei itse ongelma

Ihmisten liikkumattomuuden tiedetään aiheuttavan vuosittain miljardien kustannukset yhteiskunnalle (UKK-instituutti, 2023). Kuitenkaan ei tunnu olevan selkeää tietoa siitä, kuinka saada ihmiset muuttamaan elämäntapojaan, erityisesti liikunnan osalta. Keskustelu liikkumattomuudesta menee aina samalla tavalla. Kuinka ihmeessä saada ihmiset liikkumaan? Kaikesta keskustelusta huolimatta, ihmisten liikkumattomuus lisääntyy koko ajan. Pitäisikö pysähtyä ja pohtia syvemmin liikkumattomuuden syitä, eikä vain etsiä ”ratkaisuja”?

Liikkumattomuus ei ole ongelma, jonka voi sellaisenaan korjata. Se on monimutkainen ilmiö, jonka syyt ovat monimutkaisia. Liikkumattomuus on sekä fyysinen että psyykkinen ilmiö, joka ei tule ratkaistuksi pelkästään painostamalla ihmisiä liikkumaan tai tarjoamalla mahdollisuuksia liikkua. Tätä on jo kokeiltu.

Ihmisten psyykkinen kuormitus ja stressi on lisääntynyt arjessa (Työterveyslaitos, 2018). Silti emme tunnista sen yhteyttä ja vaikutusta ihmisten liikkumiseen. Usein vain ajatellaan, että lenkkipolullahan se stressi vähenee. Totta toinen puoli. Tässä suorittamista ihannoivassa yhteiskunnassa monelle ihmiselle sopiva liikuntamuoto olisi matalatehoinen kävely luonnossa, koska stressin kokonaiskuormituksen takia kehomme ei salli enempää.

Liikuntasuositus- ja piirakkavalistuksen sijasta, meidän tulisi tarkastella ja korjata elämäämme kokonaisuutena. Keskustelua liikkumattomuudesta tulisi laajentaa elämän kuormituksen kokonaisvaltaisuuteen ja sen hallintaan.

”Liikkumattomuus on monimutkainen ilmiö, joka ei tule ratkaistuksi pelkästään painostamalla ihmisiä liikkumaan tai tarjoamalla mahdollisuuksia liikkua.”

Teknologian ja digitalisaation kehitykset eivät huomioi meidän ihmisten kehittymättömyyttä. Syytämme helposti teknologian kehitystä elämän helppoudesta tai meidän omasta laiskistumisesta. On ihmisen omista valinnoista kiinni, millaisia päätöksiä ja valintoja teemme arjessa. Ihmisen työkapasiteetti on melko rajallinen ja koulutyön tai työn ohella meidän tulee onnistua myös stressikuormituksen kontrolloinnissa, jotta levolle ja palautumiselle jäisi myös tilaa. Liikunta kuormittaa kehoa, sen mielekkyydestä huolimatta. Täten myös liikunta aiheuttaa kehollemme stressiä.

Tehokkuuden ihannointi on ajanut eri-ikäisiä suorituskykynsä äärirajoille. Jos suorituskyvyn äärirajoilla olevalta ihmiseltä vaadimme vielä liikkumista, suositusten mukaisesti, kuormitus vain kasvaa ja ihmiset voivat entistä huonommin. On tärkeää siis pohtia, miten voimme tukea ihmisten hyvinvointia ja liikkumista ilman painostusta.

Liikkumattomuutta käsittelevissä keskusteluissa ihmetellään usein sitä, miksi emme liiku riittävästi, vaikka tiedämme ja ymmärrämme liikunnan terveysvaikutukset. Luotammeko liikaa terveydenhuoltojärjestelmään siinä, että liikkumattomuuden seuraukset hoidetaan sitten eri toimenpiteillä ja pillereillä? Toivottavasti ei, sillä terveydenhuoltojärjestelmä on paikoin ylikuormittunut ja henkilöstöstä on pulaa.

Liikunnan on tutkitusti todettu ennaltaehkäisevän useita sairauksia (UKK instituutti, 2022). Emme voi sysätä liikkumattomuuden ongelmaa terveydenhuoltojärjestelmän ja viime kädessä pelkästään valtion ongelmaksi. Hyvinvointi on investointi tulevaisuuteen (Sitra, 2023). Omasta hyvinvoinnista huolehtiminen on meidän jokaisen tekemiä valintoja ja konkreettisia tekoja. Yksilön hyvinvointiteot voidaan nähdä myös yhteisvastuullisena tekona, jossa kaikki tekevät oman osuutensa. Vastuullisuus oman itsensä ohella myös muita kohtaan, voisi olla omiaan lisäämään kansalaisten hyötyliikuntaa arjessa ja siten myös omasta hyvinvoinnistaan huolehtimista.

Vastuullinen teko voi olla myös kaverin kanssa yhdessä liikkuminen. Yhdessä sovitut aikataulut pitävät harrastuksessa ja liikunnassa paremmin kiinni kuin yksin liikkuminen, josta on helpompi laistaa. Elämässä muutos on pysyvää ja siinä missä kaveri voi muuttaa toiselle paikkakunnalle, saattaa myös ympäristökuormitus tai siitä koettava vastuuntunto vähentyä. Tällaiset elämässä tapahtuvat muutokset ovat omiaan muuttamaan myös liikunnallisia tottumuksia. Tämän vuoksi vastuullisuus ei ole kestävä pohja ihmisen liikkumiselle, eikä sitä täten voi valita pääsääntöisesti strategiaksi liikunnalliselle elämäntavalle.

Liikkumista perustellaan usein lisääntyvällä hyvinvoinnilla. Liikunta on koukuttavaa, koska liikunnan aikana ja sen jälkeen meidät valtaa ihana, euforinen olo. Osa meistä omaksuu liikunnallisen elämäntavan eikä haluaisi siitä ikinä luopua. Hyvinvointi ja euforinen hyvä olo eivät kuitenkaan yksinään riitä ylläpitämään meidän liikunnallista elämäntapaa, sillä muutamme käyttäytymistä esimerkiksi elämänmuutosten ja kriisien kohdalla. Nämä muutokset ja kriisit saattavat lisätä liikkumattomuutta, jolloin myös paluu takaisin terveellisiin elämäntapoihin voi olla vaikeaa. Tällaisessa tilanteessa “liikunnan ilosanoma” voi pahimmillaan etäännyttää liikkumisesta, vaikka sen vaikutukset olisivatkin positiivisia.

Myös liikuntasuosituksissa tulisi korostaa liikunnan roolia eri elämäntilanteissa. Lapsuus ja nuoruusvuosien aktiivisuuden jälkeen ruuhkavuodet voivat vähentää liikkumista paljonkin. Silloin on hyvä löytää iloa lyhyemmistä liikunnan mikrohetkistä vaikka lasten päiväunien, liikuntaharrastusten tai hyötyliikunnan parista. Liikkumattomuus kaipaa lääkkeekseen myös meidän jokaisen konkreettisia arjen tekoja.

Liikunta-ala on jatkuvassa muutoksen tilassa. Tällöin myös viestiminen liikunnasta ja sen tuottamasta hyvinvoinnista on hankalaa. Liikkumisen ja liikkumattomuuden informaatiotulvassa kuluttajien on hankala hahmottaa kokonaisuutta. Liikunnasta onkin tullut monen elinkeino ja alalla on paljon eri osaamista omaavia ammattilaisia.

Sosiaalinen media ruokkii erityisesti ulkonäkökeskeisten palvelujen kysyntää, vaikka yhteiskuntamme kannalta hyvien, työkykyä ja peruskuntoa nostavien liikuntapalveluiden tarve on suurempi kuin koskaan. Liikunnan ammattilaisten olisikin hyvä pohtia yhdessä, miten tähän ilkeään liikkumattomuuden haasteeseen löydettäisiin paremmin tehoavia lääkkeitä, kun nykyiset eivät toimi.

Alun perin Santasport Lapin Urheiluopiston projekti “Uinnin kehitysohjelma” on vuosien saatossa laajentunut liikesuorituskyvyn tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotyöksi. Projektin juuret pysyvät uinnissa, mutta työn edetessä se on laajentunut koskemaan ihmisen kokonaisvaltaista liikkumista.

Muutamia vuosia työn aloittamisen jälkeen törmäsimme hämmästykseksemme luonnollinen koordinaatio -nimiseen ilmiöön, jota nykykirjallisuus ei tunnista ollenkaan. Tästä yksilöllisestä liikerytmistä kertova ilmiö saattaa selittää eri ihmisten kyvykkyyttä liikkumiseen, jolla on myös suora yhteys ihmisen halukkuuteen liikkua. Ilmiön tutkiminen saattaakin siis lisätä jatkossa ymmärrystä myös ihmisten liikkumattomuudesta.

Tässä vaiheessa onkin hyvä pohtia myös sitä, olemmeko perustaneet ihmisten liikuttamisen puutteelliseen tietoon? Tiedon puuttuessa emme välttämättä tunnista esimerkiksi oppilaiden yksilöllistä liikesuorituskykyä koulumaailmassa. Kun kykenemme tunnistamaan näitä liikkumisen haasteita paremmin jo lapsuudessa, voisimme tukea liikunnan oppimista ja suorittamista paremmin sekä synnyttää tunneyhteyden liikkumiseen jo lapsuudessa, joka palvelee meitä läpi elämän.

Kirjoittajat: Jukka Shemeikka & Petra Sippola

Lähteet:

Sitra 2023. Megatrendit 2023 päivitys: Ymmärrystä yllätysten aikaan.
Työterveyslaitos 2018. Miksi mieli haavoittuu työssä? – Tutkimus selvitti syitä psyykkisen pahoinvoinnin lisääntymiselle.
UKK-instituutti 2023. Liikkumattomuuden kustannukset Suomessa.
UKK-instituutti 2022. Liikunta ja sairaudet.