Reijo Jylhä - syntynyt valmentamaan

Reijo Jylhä on suomalainen valmentaja, joka muistetaan varmasti kansan keskuudessa parhaiten Suomen hiihtomaajoukkueen päävalmentajana. Kevääseen 2018 maajoukkuepestinsä päättänyt Jylhä pyrkii tänä päivänä jakamaan osaamistaan ja kokemuksia matkansa varrelta nuoremmille sukupolville toimien muun muassa Lapin urheiluakatemian huippu-urheilukoordinaattorina. Matka huipulle on ollut pitkä, joten kurkistakaamme hieman sen eri vaiheisiin seuraavassa valmentajatarinassa.

 

Toisin kuin ajatellaan, hiihto ei ollut Keski-Pohjanmaalla syntyneen ja varttuneen Reijo Jylhän ensimmäinen eikä alkuperäinen laji. Sen sijaan toisten ohjaaminen ja valmentaminen kiinnostivat nuorta miestä jo reippaasti alle 15-vuotiaana. Rippikouluiässä Jylhällä oli käytynä jo ensimmäinen valmentajakoulutuskin.

–Niihin aikoihin aloitin valmentamisen valmentamalla seurakaveriani, joka oli minua vuotta nuorempi. Laji oli pyöräily, joten se oli se, mistä lähdin aikoinaan liikkeelle, Jylhä muisteloi.

Pyöräilyn ohella Jylhällä oli hiihtovalmennuksessaan aluksi oma veli sekä toinen seurakaveri kotipaikkakuntalaisesta Halsuan Toivosta. Sittemmin kysyntä hiihdon puolelle kasvoi ja pyöräily alkoi jäädä hiihdon kesäiseksi oheisharjoittelumuodoksi.

Valmentaminen vei itsekin pyöräilyä harrastaneen Jylhän jo nuorena mennessään, sillä 20 ikävuoteen mennessä mies oli käynyt kaikki silloiset valmentajakoulutukset, mitä tuona aikana oli mahdollista käydä. Varsinainen lähtölaukaus uralle tapahtui samoihin aikoihin 80-luvun alkupuolella, kun Jylhä valittiin Keski-Pohjanmaan piirivalmentajaksi ja hän pääsi Vuokattiin urheilulukion sekä -opiston palkkalistoille.

–Olin opiskellut Jyväskylässä kasvatustieteitä ja sain opinnot siihen vaiheeseen, että pystyin muuttamaan Vuokattiin työn perässä. Se pyörähdys kestikin lopulta 23 vuotta.

Hiihtovalmennus sai Jyväskylän opiskeluvuosina lisää tuulta purjeisiin Keski-Pohjanmaan piirin sekä silloisen kurssi- ja kämppäkaverin Jari Piiraisen kautta. Piirainen toimi tuolloin Hiihtoliiton nuorten ryhmän valmentajana, joten kontaktit korkeammalle tasolle olivat olemassa ja hedelmällisen yhteistyön avaimet Jylhän omissa käsissä.

Valmentajana toimimisen korkeakoulussa

–En mä koskaan oikein ajatellut sitä, mitä olen tekemässä. Mulla oli enemmän sellainen lajilähtöinen ajatusmalli, että pitää tehdä asioita, jotta tämä homma pysyisi käynnissä.

Näin Jylhä kuvailee jälkikäteen tuntemuksia siitä, kun hän joutui keskelle Suomen hiihtohistorian karmeinta skandaalia keväällä 2001 Lahden MM-hiihtojen jälkeen. Ensimmäisen maajoukkuepestinsä vastaanottanut jo nykyinen valmentajanestori oli tuolloin uransa kovimman haasteen edessä joutuessaan paikkaamaan Lahden dopingskandaalin jättämiä syviä haavoja.

–Kaikki se työ, mitä silloin 2000-luvun alussa tehtiin – dopingtapaukseen ja muihin asioihin liittyen – on ollut itselleni vähän kuin oman valmentajana toimimisen korkeakoulu.

Vaikeista ajoista huolimatta Jylhä kykeni luomaan Suomen hiihdolle toivoa paremmasta huomisesta. Valmentaja itse arveleekin, että hänen ratkaisukeskeinen lähestymistapa asioihin on suojellut häntä omassa työssään. Tunteille ei ollut tapana jättää sijaa.

–Koen henkilökohtaisesti, etten ole sellainen tunteiden kautta eläjä, enkä jää murehtimaan tapahtunutta kauaksi aikaa, vaan lähden hyvinkin nopeasti tekemään asioita ratkaisun suuntaan.

Hiljaisuuteen myrskyn keskeltä

Valmentajan työ ammattimaisella ja korkealla tasolla on vähintäänkin hektistä. Kilometrit karttuvat ja päivät kuluvat hetkessä seuraavaan. Ihmismielen hyvinvoinnin kannalta on hyvä välillä pysähtyä ja päästää arkikiireistä irti.

Yhteensä yhdeksän vuoden ajan Suomen hiihtomaajoukkueen päävalmentajana toiminut Reijo Jylhä on löytänyt henkilökohtaisen rauhan tyyssijansa vuosien saatossa Lapin luonnosta ja pianonsoitosta.

–Pianonsoitto on kulkenut mukanani pienestä pitäen. Myöhemmin Jyväskylän opiskeluaikoina minulla oli taitava pianonsoiton opettaja, joka onnistui viemään minut sellaiselle tasolle, että pystyin itse nauttimaan omasta soitostani.

–Se on ollut tähän asti yksi tapa purkaa mieltä ja keskittyä, kun on vapaa-ajalla halunnut päästää ajatuksista irti.

Pianonsoiton ohella Jylhän toinen rakas harrastus liittyy luontoon ja kalastukseen. Hiihtokuvioiden kautta löydetystä paikasta Inarijärvellä on muodostunut valmentajalle oma hiljaisuuden kehto. Sinne hänen mielensä on halunnut paeta myrskyn ja kiireen keskeltä jo 16 vuoden ajan. Syykin jokavuotiselle paluulle on selvä.

–Hiljaisuus on siinä se juttu. Viime keväänäkin olin yksin siellä kahdesta kolmeen viikkoa katsomassa pelkästään jäiden lähtöä. Kyllähän siinä, kun luonto lähtee aukeamaan ja muuttolinnut tulee, niin on toisaalta aikamoista meteliäkin se hiljaisuus, mutta rauhoittavaa.

Hiljaisuuden keskellä Inarijärven rannalla on aikaa pysähtyä myös muistelemaan menneitä ja sitä työtä, mitä on tullut tehtyä. Vuosien työ suomalaisen maajoukkuehiihdon eteen keväästä 2001 on vaatinut todellista ammattitaitoa ja hihojen käärimistä niin Jylhältä itseltään kuin muiltakin matkassa mukana olleilta. Lopulta Suomi saatiin kaivettua ylös suosta ja Jylhän valmennusuran herkeämätön kohokohta sijoittuukin hänen päätöskauteensa 2018.

–Iivo Niskasen olympiakulta miesten 50 kilometrillä Pyeongchangin olympialaisissa oli sellainen kohokohta omalla urallani, että tunsin tehneeni oman työni siinä pestissä.

Intohimoista yhdessä luomista

Vaikka useammat mitalikahvit tarjonnut Inarijärvi ei täydellistä hiljaisuutta aina takaakaan, niin se saa ladattua kiireisen miehen akut uuteen loistoon kerta toisensa jälkeen. Maajoukkuevuosien ollessa takanapäin Jylhän viikot täyttyvät nykypäivänä erinäisistä tehtävistä Santasport Lapin Urheiluopistolla.

Jylhän pääasiallinen tehtävä tällä hetkellä on toimia Lapin urheiluakatemian huippu-urheilukoordinaattorina Rovaniemellä. Huippu-urheilukoordinaattori organisoi ja koordinoi sanan mukaisesti koko urheiluakatemian toimintaa. Koordinoinnin lisäksi Jylhä vastaa oman toimensa ohella valmennuskeskuspäällikön tehtävistä. Virkanimikkeet ovat kuitenkin vain virkanimikkeitä. Sen huomaa, kun Jylhä avaa asiaa enemmän.

–Koen tärkeimmäksi asiaksi tässä työyhteisössä sen, että oma henkilöstö voi ja jaksaa hyvin, ja vuorovaikutus sujuu kaikkien kanssa ongelmitta.

–Santasport on valtakunnallisesti yksi parhaimmista ympäristöistä. Kaikki asiat ovat täällä käden ulottuvilla, ihmiset työskentelevät yhdessä ja tapaaminen henkilöstön kanssa on päivittäistä. Hyvän vuorovaikutuksen kautta asioiden kehittäminenkin on helpompaa, Jylhä perustelee kantaansa.

Tämänhetkinen työ mahdollistaa koko kansan hiihtogurulle vapaat kädet luoda kokonaisperspektiiviä sekä uusia tapoja yhteistyön tekemiseen paikallisten urheiluseurojen kanssa. Seurayhteistyön vahvistaminen on Jylhän mukaan vielä alkutaipaleella, mutta suunta on miehen mielestä oikea.

–Asioiden eteenpäin vieminen on toisinaan hidasta ja poliittista työtä, sillä kyse on koko kaupungin tasolla uskalluksesta profiloitua enemmän urheilun suuntaan, ei pelkästään Santasportin halusta kehittää rovaniemeläistä ja lappilaista huippu-urheilua. Mielestäni tämänhetkisiä mahdollisuuksia ei ole hyödynnetty täysin sillä tasolla, kun optimaalisimmillaan voisi.

Se on varmaa, että Santasportilla huippu-urheilun kehittämistyö jatkuu tulevaisuudessakin ja ainakin yksi mies on valmis laittamaan likoon kaiken osaamisensa ja kokemuksensa pitkän uran varrelta. Valmennusosaamisesta kehitys ei tule jäämään kiinni.

 

Teksti: Harri Nykänen

Kuvat: Santasport Lapin Urheiluopisto


Jaa sivu eteenpäin

Muita uutisia