LAT-opiskelijan päiväkirja: Työssäoppimassa Thaimaassa osa 2
Liikunnan ja valmennuksen ammattitutkintoa opiskeleva Tanja Yli-Sirniö suuntasi lokakuussa Thaimaahan suorittamaan liikkuvuusjaksoa, joka on mahdollistettu viime keväänä Buraphan yliopiston kanssa solmitun aiesopimuksen sekä Erasmus+ -ohjelman myötä. Yli-Sirniön kaksi kuukautta kestävästä työssäoppimisesta on takana nyt viisi viikkoa, ja tässä artikkelissa pääsemme mukaan Thaimaan tunnelmiin Tanjan itsensä kertomana.
Tutuksi käyneitä aamulenkkimaisemia Bang Saen Beachilta.
Todistusta taskuun
Kolmas, neljäs ja viides viikko Thaimaassa ovat olleet muilta osin rauhallisempia, mutta töitä thaihieronnan oppimisen kannalta on tehty paljon, mikä onkin vienyt kovasti energiaa. Päivät ovat hyvin käytännönläheisiä ja toistoja tehdään toistojenkin jälkeen, mikä auttaa tietysti muistamaan nämä asiat paremmin, kun itse hierontaa lähdetään tekemään.
Thaihieronta onkin tottumattomalle yllättävän raskasta, kun tekniikka ei ole vielä täysin hallussa ja jatkuvasti tulee uutta asiaa, mitä pitäisi oppia ja omaksua. Paljon on kuitenkin näiden viikkojen aikana taas edetty ja uusina asioina ovat tulleet muun muassa sivujen, selän ja jalkojen takaosien sekä kasvojen hierontaa, mutta myös sitä, kuinka kyynärpäätä ja käsivartta käytetään apuna hieronnassa. Kouluttajamme näytti myös erilaisia tekniikoita, joilla voi mobilisoida esimerkiksi selkä- ja rintarankaa. Näiden viikkojen jälkeen pää on aivan sekaisin kaikesta uudesta ja aiemmin opitusta. Onneksi olen saanut kuitenkin videoida kaikki vaiheet, niin pystyy niiden kautta palaamaan asioihin jälkikäteen.
Viidennellä eli viimeisellä koulutusviikolla meillä olikin sitten näytönpaikka, kun jouduimme maanantaina tekemään toisillemme kahden tunnin kokovartalohieronnan, tiistaina tunnin jalkahieronnan, ja nämä toistuivat sitten torstaina ja perjantaina, jolloin saimme myös viralliset thaihieronnan koulutustodistukset! Suoritimme koulutuksen yhdessä mentorini Lucininen kanssa ajatellen, ettemme ikinä opi näitä juttuja, mutta niin vain teimme toisillemme hieronnat, kuten vanhat tekijät.
Keskiviikot ovat olleet näillä viikoilla vapaapäiviä, koska yliopistolla päättyi lukukausi, joten opettajat ja oppilaat ovat kolmen viikon lomalla. Toisin sanoen urheiluhieronnat jatkuvat muutaman viikon päästä, mutta ehkä se oli ihan hyväkin, niin sain suoritettua tämän thaihierontakoulutuksen kunnialla.
Arkea Aasian auringon alla
Kouluasioiden ohella ajattelin avata tähän, miten aikani muuten täällä Thaimaassa kuluu. Aamuisin tapanani on herätä jo klo 7.00 paikallista aikaa ja Suomessahan silloin ollaan vasta yön ensimmäisillä tunneilla. Aamutoimien jälkeen vuorossa on valmistautuminen aamulenkille, jonka olen suorittanut melkein joka aamu Bang Saen Beachilla. Arkisin siellä on rauhallisempaa, kun taas viikonloppuisin ranta vetää ihmisiä puoleensa myös ympäröivistä kylistä ja kaupungeista. Porukalla on tapana ottaa siellä tosi paljon valokuvia ja ymmärtäähän sen, onhan siellä tosi kaunista.
Aamulenkin jälkeen olenkin suunnannut kohti päivän koulutuksia ja illat ovat kuluneet puolestaan koulutuksesta palautumiseen sekä sarjojen katseluun. Välillä olen käynyt pyörähtämässä kaupoilla, mutta aivot ovat yleensä sen verran narikassa, ettei shoppailusta tahdo tulla kyllä mitään. Olen katsonut näiden viikkojen aikana enemmän sarjoja kuin ikinä ennen elämässäni, mutta ehkä se on tehnyt ihan hyvää tällaiselle työmyyrälle. Niin, ja olenhan tehnyt parina kolmena iltana viikossa myös treenin omalla asunnollani omaa kehoa tai täytettyjä vesipulloja painoina käyttäen, jotta tämä oleminen ei mene aivan köllöttelyksi. Nukkumaan on tullut mentyä jo klo 21–22 aikoihin, joten hirveästi ei ole tullut paikalliseen iltakulttuuriin tutustuttua, mutta eipä se ole ollut tämän reissun tarkoituskaan.
Olen käynyt hoitamassa pyykkini itsepalvelupesulassa, mikä on myös älyttömän edullista täällä. Yksi pyykkäyskerta maksaa noin 2,6 euroa, ja se sisältää pesun, pesuaineen sekä kuivauksen. Pesula on auki 24/7, mutta päivisin siellä on paikalla myös työntekijä, joka hoitaa pesut halutessa puolestasi, mutta toistaiseksi olen halunnut pestä itse omat pyykkini. Ensimmäisellä kerralla minua opastettiin kädestä pitäen työntekijän toimesta. Ei meillä yhteistä kieltä ollut, mutta kaikki meni nappiin ja seuraavilla kerroilla olenkin asioinut pesulassa itsevarmoin ottein.
Kun viimeksi kerroin näistä skoottereilla ajajista, että niitä suhailee kovalla vauhdilla tuolla autojen seassa ilman kypärää ja kyydeissä saattaa olla myös pieniä lapsia kypärättöminä, niin näillä viikoilla olen saanut valitettavasti todistaa kolmea onnettomuutta, jossa auto ja skootteri ovat olleet osallisena. Niissä skootteri on jäänyt rusinana auton alle ja ambulanssi on lähtenyt kiidättämään potilaita sairaalaan. Toivottavasti näihin on saatu kuitenkin onnellinen loppu. Ja näitä skootterionnettomuuksiahan täällä sattuu valtavan paljon niin paikallisille kuin turisteillekin, mikä varmasti näkyy erinäisissä tilastoissakin. Entisenä kirurgisena hoitajana en missään nimessä lähtisi tuohon liikenteeseen ilman kypärää ja onneksi sellainen minulle annettiinkin, kun suhailtiin Lucininen kanssa ympäri Bang Saenia.
Sen olen myös huomannut täällä kulkiessani, että olen saanut olla ainokainen ”turisti” tässä kaupungissa nämä viisi viikkoa ja tuntea ne katseet ja kuvien ottamiset, ihan kuin olisit joku muukalainen vieraalta planeetalta. Toki ihan hyvällä tavalla. Ihmiset hymyilee ja ne katseet tuntuu ystävällisiltä. Osa tervehtii ja varsinkin lapset vilkuttelevat ja huutelevat ”helouta”. Tosin nyt on alkanut näkemään harvakseltaan muitakin turisteja, koska täällä eletään niin sanottua viileää kautta. Bang Saenhan ei totutusti ole mikään turistirysä, kuten esimerkiksi naapurikaupunki Pattaya, joten täällä onkin aika edullista asua ja olla. Sekin on ihanaa, että toreilla, markkinoilla tai kaupoissa kulkiessa kukaan ei tule tyrkyttämään mitään, eikä ravintoloihin näy sisäänheittäjiä, joten täällä saat rauhassa katsella ja tehdä haluamasi ostokset.
15. marraskuuta Thaimaassa vietettiin Loy Krathongin päivää.
Valon juhlaa
Thaimaassa vietettiin tänä vuonna 15. marraskuuta Loy Krathongin päivää, mikä on paikallisille suuri juhlapäivä, valon juhla, suuri festivaali. Silloin ihmiset laskevat mereen, jokiin, kanaviin tai johonkin muuhun vedestä tehtyyn altaaseen kelluvia kynttilälyhtyjä jumalille, ja toivovat samalla itselleen hyviä asioita tulevaisuuteen. Tätä kynttilälyhtyä kutsutaan Krathongiksi. Yliopistolla oli ennen järjestetty tämän lyhdyn laskeminen mereen, mutta kun jälkien siivoaminen oli hankalaa ja kallista, niin he olivat tehneet uuden ratkaisun, jossa he täyttävät ison altaan vedellä ja ihmiset saavat laskea lyhtynsä sinne, jolloin siivoaminenkin käy paljon helpommin.
Yliopiston kv-koordinaattori Ploy näytti myös videon, jossa hänen poikansa oli isovanhempiensa luona hoidossa ja hän sai laskea lyhdyn vedellä täytettyyn vatiin. Tärkein elementti tässä juhlassa on siis vesi ja siihen laskettu lyhty. Toinen perinteeseen kuuluva juttu tässä juhlassa on kauneuskilpailut ja tällainen oli järjestetty myös Buraphan yliopistolla, jota pääsin seuraamaan yhdessä Ployn kanssa. Olihan siellä ihan mielettömän kauniita asuja ja osallistujia, ja olipa mukaan mahtunut myös pari ladyboyta, jotka ovat siis naisiksi pukeutuneita poikia tai miehiä. Heitä ei kyllä tahdo tunnistaa muuten kuin äänen tai piirun verran maskuliinisemman ruumiinrakenteen perusteella. Hieno kokemus joka tapauksessa.
Loy Krathongin iltana maistoin myös ensimmäistä kertaa thaimaalaista hedelmää nimeltä durian, joka jakaa yleisesti mielipiteet kahtia. Siitä joko tykätään tai ei tykätä, mikä johtuu sen karmivasta hajusta. Kuuleman mukaan kyseistä hedelmää ei saa edes viedä kaikkiin hotelleihin. Kun olimme torilla ja Ploy kysyi, haluaisinko maistaa duriania, ensimmäinen ajatukseni oli, että en missään nimessä, mutta sitten mietin, että annetaan hedelmälle nyt mahdollisuus ja niinhän sitä käveltiin ensimmäiselle durian-kojulle ja ostettiin kyseinen hedelmä. Itse en haistanut mitään pahaa hajua ja makukin oli älyttömän hyvä. Ployn mukaan miehet eivät yleensä pidä durianista, naiset niinkin. Koska emme jaksaneet syödä koko hedelmää illalla, antoi Ploy loput minulle mukaan kotiin ja aamulla herätessäni ymmärsin miksi. Haju jääkaappia avatessa oli kammottava, mutta maku edelleen hyvä. Loput durianista nakkasin kyllä hetimiten roskiin, jotta hajusta pääsi eroon.
Siinäpä näiden viikkojen kuulumisia. Seuraavia ja viimeisiä kolmea viikkoa odotellessa. Loppuun voisin todeta, että aika täällä on kulunut kuin siivillä. Olen niin rakastunut tähän paikkaan, että jos minulla ei olisi perhettä ja yritystä siellä Rovaniemellä, niin voisin kyllä jäädä asumaan tänne ikuisesti. Thaimaa on vienyt sydämeni! <3
—Tanja
