Liikkumattomuuden torjuminen vaatii syvempää ymmärrystä ihmisen liikkeestä ja sen alkuperästä

Liikkumattomuus on yhä yleistyvä ongelma modernissa yhteiskunnassa, jonka ratkaisemiseksi olisi tärkeää ymmärtää ihmisen liikettä ja sen taustalla olevia syitä. Valitettavasti tutkimus ihmiskehon liikkeestä on perinteisesti keskittynyt tarkastelemaan sitä, mitä kehossa tapahtuu, mutta ei sitä, miksi se tapahtui. Tämä nousee esille myös Milla Maijalan (2023) opinnäytetyössä; Lapsen koordinaatio ja kehitys. Emme siis edelleenkään täysin ymmärrä niitä perimmäisiä syitä, jotka vaikuttavat ihmisen liikkeeseen.

Tämä luo osaamisvajetta ihmisen liikuttamisessa ja liikkumattomuuden ymmärtämisessä. Yksinkertaiset ratkaisut liikkumattomuuden hoidossa ovat tehottomia, koska tarvitsemme syvällisempää ymmärrystä ihmisen liikkeestä ja sen taustalla olevista syistä. Ilman tätä ymmärrystä, voimme jopa tehdä vääriä tulkintoja liikunta- ja harjoitussuosituksista, mikä voi johtaa epäonnistumisiin ja lisääntyneeseen liikkumattomuuteen. Osaamisvaje nousee esille muun muassa liikuntasuosituksissa, jotka keskittyvät liikunnan määrään ilman, että tunnistettaisiin kykyä parantaa tuotettua liikettä ja sitä kautta liikunnasta koettua nautintoa.

Liikkumattomuuden torjumiseksi tarvitaankin syvällisempää tutkimusta ja ymmärrystä ihmisen liikkeestä, joka auttaa kehittämään tarkempia ja yksilöllisempiä hoitokeinoja liikkumattomuuden torjumiseksi. Lisäksi se auttaa ymmärtämään paremmin ihmiskehon toimintaa ja mahdollistaa sen täyden potentiaalin hyödyntämisen liikkumisessa ja urheilussa.

Born to Walk – kirjan toisessa painoksessa James Earls onnistuu kuvaamaan kävelyn salat lähes täydellisesti. Kirja edustaa edistynyttä tietoa kävelystä, jota varten on tarvittu usean ihmisen työpanosta muun muassa tutkimuksen saralla. Kirja onkin kaivattu askel edistyneemmän biomekaniikan suuntaan, jonka avulla kyettäisiin selittämään liikkumiseen liittyviä laajempia ilmiöitä. Earls ei kuitenkaan käsittele kirjassaan yksilöllistä kävelyn liikesuorituksen rakentumista tai syitä sen taustalla, joten tutkimusmatkamme ihmiskehon toiminnallisuuden osalta on vielä kesken, jonka ratkaiseminen vaatii yhteistyötä usean asiantuntijan taholta.

Ilman tutkimustakin voidaan todeta, että valtaosalla ihmisistä kehon liike on heikkoa. Havaintoja voi tehdä esimerkiksi arjessa tarkastelemalla kohdattujen ihmisten kävelyä. Yleisemmin ihmisiltä puuttuu kehon kannattelu, joka estää kehon käyttöä kokonaisuutena ja ohjaa huonoihin liikemalleihin ja sitä kautta rasitusvammoihin. Kävely onkin vähentynyt erilaisten apuvälineiden takia, joten ihmisten ei ole tarvinnut kehittyä tehokkaammaksi kävelyssä. Kävelyn kehittyessä taloudellisen tehokkuuden kautta miellyttävämmäksi, saattaisivat ihmiset herkemmin valita kävelyn esimerkiksi sähköpotkulaudan sijaan.

Oikeaoppisen kävelyn haasteena on myös vinoutunut yksilöllisyyden käsite, jonka vuoksi kävely voi olla hyvin kuormittavaa, mutta silti uskotaan yksilöllisen tavan olevan oma tyyli ja siksi hyvä. “Oma tyyli” kuitenkin usein ylläpitää kehon heikkoutta, jotka näkyvät ihmisillä mahdollisina rasitusvammoina sekä liikunnan aloittamisen vaikeutena. Sanonta “salilla vahva, arjessa heikko” viittaakin siihen, kuinka paljon tuki- ja liikuntaelinvammoja ihmiset kohtaavat. Ihmiset saattaisivat yllättyä kuullessaan, kuinka heikosti heidän kehon osat toimivat yhteistyössä.

Myös vähän liikkuvat ihmiset saavat rasitusvammoja, kun kehon lihastasapaino on vääristynyt ja lihasten roolitus on hukassa niin, ettei keho pysty tukemaan arkista liikettä riittävän hyvin. Yksipuolisesti liikkuvalle yllätys voikin olla suuri, kun joudutaan leikkaukseen selän, olkapään tai polvien vuoksi. Vähäinenkin liikunta on hyvästä, mutta olisi tärkeää, että ihmiset osaisivat priorisoida liikkumistaan siten, että se ylläpitäisi liikesuorituskykyä ja siten tukisi arjen hyvinvointia monipuolisesti.

Myös urheilussa tavoitteellisen liikesuorituskyvyn ja liikkeen analysoinnin osaamisessa on vielä kehitettävää. Liikunnalliseen kykyyn viittaavaa termiä ”lahjakas” toistellaan urheilussa jatkuvasti. Tällainen yleistävän käsitteen käyttäminen viittaa siihen, että urheiluvalmennuksessa ei ole vielä saavutettu riittävää tietomäärää, jotta voitaisiin selittää tieteellisesti urheilussa esiintyvät ilmiöt. Tästä huolimatta toistamme urheilun mantroja myös kuntoliikkujille. Ohjaammeko ihmisiä harhaan saamalla heidät uskomaan, että työn määrässä piilee kaikki totuus?

Myös liikkumattomuuden hoitoon liittyvissä keskusteluissa puhutaan pääasiassa liikunnan määrän lisäämisestä, mutta ei juurikaan liikkumisen nautinnon lisäämisestä, sillä se on käsitteenä vieraampi. Lähimmäksi nautintoa päästään ainoastaan liikunnan aiheuttaman hyvän olon avulla, jonka eteen moni ähisee ja puhisee lenkkipolulla uskotellen itselleen, että tältä sen kuuluukin tuntua.

Eri tahot peräänkuuluttavat ratkaisuja liikkumattomuuteen. Todellisuus kuitenkin on, että edes ammattilaiset eivät ole vielä päässeet yhteisymmärrykseen siitä, miten ihmiset saadaan liikkumaan enemmän. Liikkumattomuutta ei tulla ratkaisemaan suoraan liikkumiseen vaikuttavilla toimenpiteillä, vaan tämän lisäksi tarvitaan lisää tietoa ihmisen liikkeestä, jotta voimme lisätä liikkumisen miellyttävyyttä ja siten sisäistä motivaatiota liikkumiseen.

Kirjoittajat: Jukka Shemeikka & Petra Sippola

Lähteet:

Earls, J. 2020. Born to Walk, second edition: Myofascial Efficiency and the Body in Movement. North Atlantic Books.
Maijala, M. 2023. Lapsen koordinaatio ja kehitys: Integroiva kirjallisuuskatsaus.

Aiemmat aiheeseen liittyvät artikkelit:

Liikkumattomuus on oire – ei itse ongelma
Tunneside vahvistaa liikunnallista elämäntapaa
Yhteistyöllä ratkaisuja lasten liikkumattomuuden haasteisiin